Lomailua

torstai 3. elokuuta 2017
Kesä tuli, kesä meni ja nyt on jo syksyn tuntua ilmassa. Vihdoin viikko ennen koulunpenkille palaamista koitti minullekin kesäloma, ja siitä onkin otettu kaikki irti....

Alkuviikosta tehtiin koirien kanssa reissu rannalle. Vieno rakastaa räpiköimistä ja etenkin keppien noutamista vedestä, joten pitihän sitä uimassa käyttää edes kerran tälle kesälle..... Se pahkasikailikin heti ensimmäisessä vastaantulleessa lammikkossa mihin vain sai pitkän vartensa mahtumaan.


Pietakin innostui veteen Vienon perässä, vaan ihan yhtä innokas vesimonsteri se ei ainakaan vielä ole. Kyttäsi rannan tuntumassa keppiä ja iski kiinni Vienon tullessa riittävän lähelle kepakon kanssa :D



Tenhokin kulkee edelleen mukana, vaikkei juuri linssin eteen satu - se yleensä pyörii niin lähellä, että kuvia on hankala saada. Alkukesän kipukohtauksia ei ole enää näkynyt ja hammaskalustokin sillä on pysynyt paremmassa kunnossa. Tässä yhtenä iltana karstasin siltä jalkojen takkuja auki ja kokeilin samalla lähtisivätkö karvat nyppimällä irti. Pumpulihötö irtosi nätisti ja tunnin päästä sen toinen etujalka oli mallia tikku. Alkuviikosta saman käsittelyn sai myös toinen jalka, vielä olisi takajalat nyppimättä. Huomattavasti helppohoitoisempi malli, ja toivottavasti karvat kasvavat takaisin karkeampina. Nyt kun ei tarvitse kehäänmenoa miettiä olen voinut keskittyä enemmän karvan laatuun ja helppohoitoisuuteen: runkoturkki on nykyään täysin rullattava ja ajelemisen takia vaalentuneet korva- ja häntäkarvat ovat alkaneet taas tummua ja karkeentua. Tenho täytti kesäkuussa 6 vuotta ja ainakaan vielä ei vaikuta siltä, että turkin suhteen tarvitsisi siirtyä koneajeluun. Mieluummin tätä myös välttelen mahdollisimman pitkään.


Kotiinpäin mennessämme teimme pellolla kurkibongauksen. Yhä tämä kotiseudun luonto hämmästyttää, en edes tiennyt täällä olevan kurkia. Löytyypä täältä tavanomaisten kettujen ja jänisten lisäksi kuulema saukkojakin ja karhukin on parin kilometrin päässä tavattu.... Taloa rakentaessa mesikämmen oli käynyt ihan takapihalla, tästä löytyi seuraavana aamuna ulosteläjä merkkinä visiitistä. Tähän mennessä tiemme eivät ole kontion kanssa sen lähemmin kohdanneet, toivottavasti eivät jatkossakaan. Kettuja ja jäniksiä sen sijaan on tavattu. Viime syksynä nuori kettu jolkotti monta metriä meitä vastaan metsätiellä ennen kuin meidät huomasi ja syöksyi metsään.


Pieta otti kotimatkalla ekologisen mutanaamion jalkakarvoilleen. Tämmöinen missi meillä :D


Tiistaina ja keskiviikkona innostuttiin rämpimään suolla hillojen perässä. Saalista tuli reilu pari litraa neljän tunnin haahuilulla. Koirilla vaikutti olevan hauskaa eikä väsymyksestä häivääkään. Vieno ja Pieta pääsivät marjojen makuun ja kiirettä piti keräämisen kanssa, kun kaksi ahnasta kuonoa tuli samoille apajille hamuamaan marjat suihinsa...


Perjantaina hurautetaan Pietan kanssa Tornioon ja lauantaina matka jatkuu näyttelyyn. Ikea-reissua pukkaa taas, mutta mikäli tällä kertaa putiikista löytyy kaikki tarvittavat meillä alkaa olla työ-/pentuhuone loppusilausta vailla valmis. Sitähän ei tiedä joko meillä tämän vuoden puolella ensimmäinen oma pentue on, mutta toivossa on hyvä elää - mikäli kaikki menee hyvin onpahan kaikki silloin valmista.

Näppäsin kotisivuja varten kuvan kodistamme nyt, kun pahimmat merkit työleiristä lautakasat on siivottu pois ja autotkin saatiin uuteen katokseen piiloon. Sisätilojen lisäksi myös pihamaa on jatkuvan muutoksen kourissa, vaan koiraharrastusta ja koiria ajatellen meillä on mukavasti tilaa. Pihahommiin ollaan vasta pääsemässä, kunhan saadaan autotallihommat alta pois pystytään laajentamaan nurmikkoaluetta ja siinä samalla koirien aitausta. Sitä odotellessa.

Koiran kynsien leikkaaminen - pitkä oppimäärä

maanantai 31. heinäkuuta 2017
Ihanana aurinkoisena kesäpäivänä ehtii kerrankin istahtaa läppärin kanssa kuistille ja naputtelemaan tekstiä ajan kanssa. Tämä postaus on päivitetty versio edellisen blogin "Mustan koirankynnen leikkaaja"-postauksesta. Toivottavasti tästä on apua koiran kynnenleikkuuongelmien kanssa painiville!

Säännöllinen kynsienleikkuu on yksi tärkeimmistä koiran perushoitoon kuuluvista hoitotoimenpiteistä. Monelle koiranomistajalle se on harmillisesti myös yksi vaikeimmista, ja moni pelkää kynnenleikkuuta pelätessään voivansa satuttaa koiraa.

Koiran kynnet kuluvat esim. asvaltilla lenkkeillessä ja ulkona häkissä sorapohjalla elävillä yksilöillä jonkin verran, mutta suurin osa koirista vaatii kynsien lyhentämistä leikkaamalla. Kun kynnet alkavat rapista lattiaa vasten on aika kaivaa kynsisakset esille - sopivasti lyhyet kynnet eivät hankaa jokaisella askeleella lattiaa, eikä kynsi yllä anturoiden yli. Yleensä sopiva leikkausväli on 2-4 viikkoa koirasta riippuen.

 Juuri leikatut kynnet, joissa sopiva pituus
Hups! Nämä kynnet kaipaavat lyhentämistä

Välineet

Sakset
Oikeat koiralle ja omaan käteen sopivat välineet ovat tärkeät. Kynsisaksia hankkiessa kannattaa unohtaa kirppisten antimet ja mummon Mustin 25v takaiset leikkurit - kynsisaksien terä kuluu käytössä, ja tylsillä kynsisaksilla saa vain vahinkoa aikaan. Saksien kuuluu leikata, ei runnoa ja repiä kynttä, mikä on tavallista tylsien saksien kanssa. Koirasta tämä tuntuu epämiellyttävältä, jopa kivuliaalta. Suuntaa siis suosiolla kauppaan ja hanki tuliterät sakset.

Tämän päivän markkinoilta saksia löytyy monenmoisia, jokaiselle jotakin. Omat suosikkini ovat Millersin punaiset klassikosakset (kuvassa punaiset) - toisin kuin muilla vastaavilla saksilla, näillä onnistuu kynsien vuoleminen milli milliltä, eikä haavereita satu läheskään niin usein kuin paksummilla "louskuilla". Ihan pienille pennuille käy pentuajalle kissan- tai jyrsijän kynsisakset, mutta pennun kasvaessa ja kynsien vahvistussa on siirryttävä järeämpiin saksiin.

Joitakin koiria inhottaa kynsisaksiin liittyvä napsahdusääni ja paineen tunne kynnessä. Tällöin saksien sijaan voi käyttää sähköistä kynsitrimmeriä (esim. Oster) tai kynsiviilaa.

Tyrehdytysaineet
Joskus kynttä leikatessa sattuu vahinko ja saksilla tulee rapsaistua liian paljon kerralla. Kynnestä vuotaa hämmästyttävän paljon verta vaikka haava olisi miten pieni, mutta onneksi vuodon tyrehdyttämiseen on apuvälineitä.


Hemostaattiset jauheet (kuvassa Bio-Groom Sure Clot) tyrehdyttävät verenvuodon sekunneissa. Jauhetta painetaan kynteen esim. topsypuikolla tai sormenpäällä. Toinen näppärä pika-apu on perunajauho, joka toimii samalla periaatteella. Kokemukseni mukaan hemostaattiset jauheet kuitenkin toimivat nopeammin.

Ystävämme kuonokoppa
Kuonokoppaan yhdistetään yhä paljon negatiivisia mielikuvia, vaikka ronskisti hampaitaan käyttävän koiran omistajalle tämä on yksi parhaimmista kavereista.
Kuonokoppa on ensisijaisesti turvaväline: sen tarkoitus on estää koiraa vahingoittamasta omistajaansa ja myös itseään hoitotoimenpiteiden aikana. Edelleen kuulee paljon voivottelua, kun trimmaaja, eläintenhoitaja tms. laittoi vastaanotolla koiralle kuonokopan, "ihan kamalaa, ei meidän Tessu pure!". Kyse ei ole siitä, että koiraa haluttaisiin kiusata kuonokopalla tai että koira olisi jotenkin paha. Monille eläinten kanssa työskenteleville kädet ovat ensisijainen työväline, ne joilla leipä käytännössä kannetaan pöytään. Koiran purema voi viedä viikkojen sairaslomalle, yksityisyrittäjällä tämä tarkoittaa myös tulojen menetystä. Joskus se voi viedä kokonaan työn, jos purema on osunut pahaan paikkaan ja vahingoittanut käsiä peruuttamattomasti. Mikäli omistaja ei anna lupaa käyttää tarvittaessa kuonokoppaa työ voi jäädä kokonaan tekemättä - kukaan meistä ei varmasti halua tietoisesti puretuttaa käsiään koiran hampaissa.

Sen lisäksi, että kuonokoppa fyysisesti estää koiraa saamasta hampailla otetta käsistä sillä on parhaimmillaan myös rauhoittava vaikutus. Osa koirista rauhoittuu kopan laiton jälkeen huomatessaan, että niiltä on poistettu mahdollisuus purra. Monille omistajillekin kuonokoppa tuo lisää itsevarmuutta, koska tietävät, että koppa päässä koira ei voi purra. Itsevarmuus taas tuo sujuvuutta hoitotoimenpiteiden tekoon. Kuonokoppa on helppo ja halpa apuväline moniin hoitotoimenpiteisiin, jos koira on altis hampaita käyttämään. Ei siis ole syytä tuntea huonoa omatuntoa "eläinrääkkäyksestä". Jos yhtään tuntuu siltä, että koppa voi helpottaa kynnenleikkuuta, se on pätevä hankinta.

Kuonokoppia on erilaisia, koirasta ja omistajan mieltymyksistä riippuu mikä on sopivin hankinta.


Olen pitänyt tähän mennessä eniten ns.baskerville-tyylisistä muovikopista (kuvassa alemmat). Näissä kopissa koira pystyy aukomaan suutaan, mutta se ei pääse puremaan muoviverkon läpi. Olen kokeillut myös nylon-kankaisia kuonokoppia (kuvassa ylhäällä), mutta minusta nämä eivät ole läheskään yhtä turvalliset kuin muoviset: riuhtova koira voi repiä kankaan riikki, kiristettävät versiot ovat koiralle epämukavia ja kiristämättömät taas eivät välttämättä estä koiran suun avaamista, jolloin se pääsee puremaan. Mielestäni baskerville-kopat ovat myös koiraystävällisempiä, koska niillä ei tarkoituksella pakoteta koiran suuta kiinni ja lisätä toimenpiteen epämukavuutta.

 

Asennot

 

Hyvä leikkausasento vähentää riskiä leikata kynsi liian lyhyeksi. Rimpuilevaa koiraa käsitellessä oikea asento myös estää koiraa karkaamasta kesken hoitotoimenpiteen (toki joillakin koirilla on taito muuttua varsinaisiksi saippuapaloiksi kynsisakset nähdessään....). Kynsi täytyy nähdä kunnolla, mielellään sen alapuolelta - etenkin tummissa kynsissä vain tältä puolelta näkee mistä ydin alkaa ja mikä on kynnen kärkeä.

Tassu ojennettuna. Tämä lienee tyypillisin tapa leikata koiran kynnet, joskaan asento ei ole kaikista toimivin. Kynnestä näkee lähinnä sen päällipuolen, ellei tassua ojenna riittävän korkealle, mikä taas on monesta koirasta epämiellyttävää. Joillakin koirilla tämä on toki toimiva, joskus jopa ainoa asento jossa kynnet saa leikattua. Esimerkiski nivelrikkoiset koirat eivät välttämättä anna taivuttaa jalkojaan muuhun asentoon

Kengitysasento toimii lähes joka koiralla. Tässä asennossa näkee kynnen alapuolen, jalan saa taivutettua koiran kannalta ergonomiseen asentoon, koiran liikkumisen saa melko hyvin estettyä ja etenkin pöydällä leikatessa asento on itsellekin kroppaa säästävä.

Kengitysasento pienen koiran etujalkojen kynsiä leikatessa. Koiran kroppa on leikkaajan ylävartaloa vasten ja pää/kaula kainalossa. Koiran liikkuessa sen kroppaa pystyy painamaan käsivarrella ylävartaloa vasten, jolloin koira ei pääse loikkaamaan karkuun. Toinen käsivarsi taas estää pakittamisyritykset. Kun koira seisoo nätisti paikoillaan myös ote löystyy - tarkoitus ei ole pitää koiraa "paketissa" ellei koiran käytös vaadi pitelemään sitä paikoillaan.

Vastaava asento pienen koiran takajalkojen kynsiä leikatessa. Kyynärpäällä voi painaa koiraa ylävartaloa vasten liikkumisen estämiseksi.

Asento keskikokoisella koiralla. Samaa asentoa voi soveltaa myös isoille ja jättikokoisille koirille.

Syliasento. Moni kasvattaja totuttaa pennut kynnenleikkuuseen tässä asennossa, ja kelpaahan se isommillekin koirille jos koira ei koe asentoa epämukavaksi. Meillä Kiisa on totutettu tähän asentoon, koska tämä oli ainoa tapa estää sen pakoyritykset kynsiä leikatessa. Tästä on eri variaatioita: pienet koirat voi esimerkiksi laittaa selälleen makoilemaan reisiä vasten, jolloin ketarat ovat kynsineen sopivasti tyrkyllä leikkaajaan päin.

Yllä olevien tapojen lisäksi on mahdollista leikata kynnet koiran ollessa kyljellään. Tämä voi olla toimiva asento erityisesti lyhytraajaisilla koirilla, tai koirilla joille jalkojen taivuttelu tuottaa kipua.
Paras leikkausasento löytyy vain kokeilemalla eri tapoja. Joillakin koirilla voi olla fyysisiä rajoitteita, mitkä estävät liikkumisen tai jalkojen taivuttelun tiettyihin suuntaan. Tällaisia vaivoja ovat esim. nivelrikko, selkäongelmat, lonkkaviat ja patellaluksaatio. Tällöin on pyrittävä löytämään asento, joka tuottaa koiralle vähiten epämiellyttävää tunnetta.

Miten leikataan?

 

Ihan ensimmäisenä, jos koiran kynnenleikkuu on hankalaa ole sopivassa mielentilassa ennen leikkaamisen aloittamista. Vedä henkeä ja mene koiran kanssa rauhalliseen tilaan. Muista, että jämäkkä, rauhallinen käsittely rauhoittaa myös koiraa. Hankalan koiran kanssa käytetään usein apulaista koiraa pitelemään, mutta hyvin usein tämä vain ahdistaa koiraa ja saa sen haraamaan vastaan entistä kovemmin. Kokeile kynsienleikkuuta ensin yksin ja yritä löytää asento, jossa koira ei pääse rimpuilemaan karkuun. On hoitotoimenpiteitä, joita on pakko tehdä koiran hyvinvoinnin vuoksi, ja tämä on yksi niistä, vaikka koira ei hommasta pitäisikään. 
Kaikkia kynsiä ei ole pakko leikata kerralla, jos jo yhden tassun jälkeen hiki pukkaa jokaisesta huokosesta. Kunhan kynnet tulee säännöllisesti leikattua, ne voi leikata vaikka tassu kerrallaan per päivä. Tärkeintä on, että sinä päätät koska homma loppuu, ei koskaan koira. Yleensä pahimmatkin rimpuilijat tajuavat parin-kolmen kerran jälkeen, että jaa tämä ei sitten enää autakaan. Osa voi kokeilla rimpuilemisen sijaan muita kikkoja, kuten murisemista tai puremista, mutta silloinkaan koiralle ei pidä antaa viimeistä sanaa, vaan jatketaan leikkaamista ja lopetetaan vaikka seuraavaan kynteen, jos se sujuu hyvin. Muistetaan, että koira on opportunisti: se toimii siten mikä sitä eniten hyödyttää. Etenkin ahneilla koirilla tätä on onneksi helppo käyttää hyväksi, ja herkuilla koiralle voi opettaa kuinka kivaa kynsienleikkuu itse asiassa onkaan.

Jos koiralla on oikeasti paha pelkotila kynnenleikkuuta kohtaan nämä kikat eivät toimi ja seuraava osoite on joko eläintenkouluttaja tai eläinlääkäri. On siis tärkeää osata myös tulkita koiran elekieltä ja tunnistaa onko kyse vain pelleilystä vai todellisesta pelosta. Läähättäminen, muriseminen ja näykkimisyritykset ovat normaali reaktio koiralle, joka kokee tilanteen epämiellyttäväksi. Pelkäävä koira taas menee yleensä sellaiseen paniikkiin, että sen käytöksessä ei ole enää mitään tolkkua ja sitä on vaikea rauhoitella puheella, herkuilla jne. Tällaisten koirien kynnet leikataan yleensä eläinlääkärissä rauhoituksessa. Pahasta kynnenleikkuupelosta kärsiviä koiria on kuitenkin todella vähän, ja suurimmalta osalta kynnet pystyy leikkaamaan kunhan koira saadaan ymmärtämään, että rimpuilu, muriseminen tai näykkiminen eivät sitä vapauta tilanteesta.

Jos koira pitää herkuista voit ottaa niitä mukaan palkaksi hyvästä käytöksestä. Palkkaa ei heru jos koira riuhtoo jalkoja tai tekee muuta epäsopivaa. Oikea palkkausajankohta on tärkeä, ettei palkata koiraa väärästä asiasta.
Kynnet leikataan tassu kerrallaan, jotta yksikään kynsi ei jää leikkaamatta. Itse aloitan yleensä takatassuista, etutassut ovat monella koiralla herkemmät.
Unohda kynsileikkurissa oleva "stoppari"! Se on rehellisesti sanottuna yhtä tyhjän kanssa ja siihen luottaessa sattuu yleensä vain vahinkoja. Sopiva leikkauspituus riippuu täysin kynnestä.

Kynsiä leikataan mieluummin liian vähän ja usein kuin kerralla liian paljon. Pidä tukeva ote tassusta, ettei koira pääse riuhtaisemaan jalkaa juuri saksia painaessa.


Kuvassa on Vienon kynnet ennen leikkausta. Koiran kynsi muodostuu kovasta sarveisosasta ja pehmeästä ydinosasta. Kuvassa ydinosa on tuo musta täplä valkoisen sarveisosan keskellä. Ydin koostuu verisuonista ja hermosta - tämän vuoksi jos leikkaa liian pitkälle ytimeen kynnestä valuu verta, mutta se voi tuntua myös koirasta kivuliaalta.


Tässä kuvassa kynsiä on jo hieman leikattu. Keltainen nuoli osoittaa ytimen sijainnin. Moni leikkaa mustakyntisiltä koirilta kynttä liian vähän, vain kynnen terävimmän pään pois - tämä ei kuitenkaan riitä, kun kynsistä halutaan lyhyet. Mustia kynsiä leikatessasi tarkkaile mustaa pistettä kynnen keskellä. Mitä lähempänä ydintä ollaan sitä laajemmaksi ja kiiltävämmäksi se muuttuu.
Kuvan kynnet alkavat olla jo jokseenkin lyhyet, mutta lyhennetänpä niitä vielä vähän lisää!


Nyt kynnet on leikattu niin lyhyiksi kuin ne on mahdollista osumatta hermoon. Kuvassa näkyy kynnen keskiosassa musta ydin, jonka keskellä näkyy valkoinen "pussi". Tämän sisällä on hermo ja verisuonet. Tämä on lyhyin mahdollinen mitta leikata, seuraavasta napsaisusta osutaan hermoon. Omilta koiriltani pyrin leikkaamaan kynnet aina näin lyhyeksi, tai sitten aiemman kuvan mittaisiksi.
Kynnet ovat silloin sopivan mittaiset, kun koiran seistessä jalat tasaisesti lattialla kynnet eivät osu maahan. Mikäli huolellisesta lyhentämisestä huolimatta kynnet ovat liian pitkät ja ydin tulee leikatessa vastaan ydin täytyy ensin saada lyhyemmäksi - tästä enemmän kohdassa "Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi....".

Joillakin tummakyntisillä koirilla koko kynsi on ihan musta ja ydintä on hankala erottaa. Tällöinkin ydin on kiiltävämpi kuin kynnen sarveisosa. Alakuvan kynsiä voisi lyhentää vielä aavistuksen, mutta tämäkin pituus on hyvä.

Mustien kynsien kohdalla leikkausrajan hahmottamista voi auttaa myös kynnessä oleva "kolo" kärjen ja ytimen liittymiskohdassa. Kaikilla koirilla (mm. mäyräkoirilla) tämä ei kuitenkaan välttämättä näy, kynnen rakenteesta riippuen. Mikäli kolo olisikin näkyvissä kynsiä on siitä huolimatta hyvä leikata varoen, sillä kohta on todella lähellä ydintä. 


Vaaleissa kynsissä ydin näkyy selvästi ja kynnen kärki on helpompi leikata

Muista leikata myös kannuskynnet! Toisin kuin muut kynnet, kannuskynsiin ei kohdistu luonnollista kulutusta ja ilman leikkaamista ne vain jatkavat kasvuaan.

Kannuskynsiin pätee samat säännöt kuin muihinkin kynsiin, niistä voi vaan olla hankalampi nähdä missä kohtaa kärki alkaa. Paras tapa on leikata kannuskynttä milli milliltä ja seurata merkkejä ytimen lähestymisestä.

 

Jos kynnet kasvavat liian pitkiksi....

 

Kynsien leikkaaminen on yksi tärkeimmistä koiran perushoitotoimenpiteistä. Silti monessa taloudessa koiran kynnet leikataan aivan liian harvoin. Liian pitkät kynnet aiheuttavat pahimmillaan koiralle kivuliaita käpälän virheasentoja, jotka vaikeuttavat koiran liikkumista. Käpälän virheasento voi aiheuttaa ongelmia myös muualla koiran kropassa sen pyrkiessä välttelemään kivun tunnetta jaloissaan. Kasvaessaan kynnet, erityisesti jalan sisäpuolella olevat kannuskynnet alkavat usein kiertyä kohti anturoita voiden vahingoittaa niitä pahasti.


Yllä olevissa kuvissa kynnet ovat vaarallisen pitkät ja hankaloittavat koiran kävelyä. Vas.kuvan koiralla on lisäksi todennäköisesti jokin kynsiä vääntävä sairaus. Etenkin oikeanpuolimmaisen kuvan kaltaiset kynnet ovat valitettavan yleinen näky ihan suomalaisilla kotikoirilla, ongelma ei siis ole vain kaltoinkohdelluiden espanjalaisten rescue-koirien... (Kuvat saatu tätä postausta varten eräältä ystävältäni, kiitos!)

Monella koiralla kynnen ydin kasvaa yhtä mittaa kynnen kanssa eikä koiralta ole mahdollista leikata kynttä kerralla sopivaan pituuteen ilman verenvuodatusta. Tällöin kynnen saaminen takaisin sopivaan mittaan vaatii pidemmän ajanjakson työn ja viikoittaista leikkaamista. Käytännössä kynttä leikataan 1-2 kertaa viikossa pieni pala kerrallaan, niin paljon kuin kynsi antaa myöten eikä osuta ytimeen. Ydin alkaa pikku hiljaa vetäytyä, kun kynsi leikataan säännöllisesti mahdollisimman lyhyeksi. Kynnestä voi leikata siivut myös sivuilta kärjen lisäksi, joidenkin koirien kohdalla tämä voi nopeuttaa prosessia.
Mikäli saksilla leikkaaminen jännittää voi apuna käyttää myös sähköistä kynsitrimmeriä tai kynsiviilaa. 

Nämä kynnet ovat niin pitkät, että ovat alkaneet taittua anturan alle ja myös vääntäneet varpaat virheasentoon. Toisessa kuvassa kynsiä on lyhennetty mahdollisimman paljon, mutta koska ydin on kasvanut pitkäksi ei kynsiä ole mahdollista leikata kerralla oikeaan mittaan. Prosessi kynsien sopivaan mittaan saamiseksi on pitkä ja hidas. (Kuvat saatu tätä postausta varten eräältä ystävältäni, kiitos!)

 

Pennun totuttaminen kynsienleikkuuseen

 

Jokainen pentu on vasta raakile, eikä pentu lähtökohtaisesti inhoa kynnenleikkuuta. Kynnenleikkuun opettaminen on periaatteessa sama kuin minkä tahansa tempun opettaminen: koiraa palkitaan silloin, kun se käyttäytyy toivotulla tavalla.
Pennun kynsiä on leikattu useamman kerran kasvattajan luona ja pohjatyö kynnenleikkuun totuttamiseen on aloitettu - omistajan tehtävä on jatkaa tätä, ei siis kasvattajan, eläinlääkärin tai trimmaajan. Mikäli kynnenleikkuu on uusi juttu tai muuten tuntuu siltä, että kaipaat neuvoa on hyvä kääntyä jonkun osaavamman puoleen, joka voi opastaa alkuun ja tarvittaessa vaikka näyttää mallia. 

Kysy kasvattajalta missä asennossa hän on totuttanut pennun kynnenleikkuuseen. Voit jatkaa tässä asennossa tai kokeilemalla löydät sellaisen, mikä on sinulle luontevin. 
Kynnet on paras leikata pennu ollessa väsynyt, jolloin se on rauhallisimmillaan. Pienten pentujen kynnet ovat kuin linnunnokka, eikä niistä yleensä tarvitse leikata kuin terävä kärki pois. Voit alkuun käyttää leikkaamiseen vauvan/ihmisten kynsisaksia tai pieneläimille tarkoitettuja saksia.
Totuta pentu jalkojen ja tassujen kosketteluun ja tee niiden käsittelystä pennulle mukava asia. Näprää tassuja ja kynsiä tarjoten samalla makupaloja.
Kosketa kynsisaksilla pennun kynsiä sen ollessa rento, ja tarjoa sille samalla makupalaa. Toista tätä eri kynsien kohdalla. Kun tämä sujuu ja pentu ei jännity tuntiessaan sakset kynttä vasten voit napsaista saksilla kynnestä pienen palan. Palkitse pentu kynnen katketessa. Kaikkia kynsiä ei ole pakko leikata kertaheitolla, mutta ne pitää lyhentää säännöllisesti, 1-2 viikon välein.

Pidä pennusta ja sen tassusta tukevasti kiinni. Jotkut pennut voivat etenkin vanhetessaan yrittää kiemurrella pois tilanteesta ääniefektien ja ehkä hammastelun kera, mutta tällöinkään niille ei saa antaa periksi. Muuten pentu vain oppii, että temppuilemalla ei tarvitse mokomaan toimenpiteeseen alistua. Pennun rimpuillessa pidä jalasta kiinni, mutta älä yritä leikata kynttä. Tärkeintä on, että se ei rimpuilemalla saa jalkaansa vapaaksi. Kun pentu rauhoittuu leikkaa kynsi, kehu ja palkkaa. Tämä voi vaatia useamman toiston, mutta ole jämäkkä.

 

Vahinkoja sattuu

Vahinkoja sattuu meille kaikille, eikä ole kerta ensimmäinen ja tuskin viimeinenkään jos kynttä leikkaa liian lyhyeksi ja osuu hermoon. Tätä on turha panikoida, näin on sattunut monelle muullekin eikä "verikynteen" vahingossa leikkaaminen tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa. Koira saattaa ulahtaa ja viimeistään verenvuoto järkyttää kokemattomampaa leikkaajaa. Verenvuoto näyttää pahemmalta kuin se todellisuudessa on, ja koirastakin nirhaisu tuntuu todennäköisesti samalta kuin jos sormenpäästä otettaisiin verikoetta - ei siis hätää, hengenvaaraa ei ole.

Mikäli vahinko sattuu hoito-operaatiota ei saa jättää kesken. Jos pelästyt verenvuotoa ja keskeytät leikkaamisen tämä on koiralle kuin merkki siitä, että nyt sattui jotain todella kamalaa. Kokemuksen syvällä rintaäänellä, meillä kävi näin Tenhon kanssa sen pentuaikana ja sen jälkeenhän homma vasta hankalaa olikin, ja on vielä tänäkin päivänä.

Koiraa ei tarvitse alkaa lohduttelemaan, vaan jatka reippaasti seuraavaan kynteen ellei verenvuoto ole häiritsevän suurta. Harvemmin verta kuitenkaan purskahtaa, vaan se tulee kynnestä tippoina. Vedä henkeä, leikkaa seuraava kynsi ja lähde sitten tyynen rauhallisesti hakemaan tyrehdytystarpeita. Parasta on varata purkki Sure-Clotia tai pottujauhoja viereen ennen leikkaamisen aloittamista, ettei näitä tarvitse vahingon sattuessa lähteä etsimään ympäri taloa. Tupsauta jauhoa kynteen tai jauhon puuttuessa paina kynttä esim. paperinpalalla tai vanulapulla, ja jatka leikkaamista. Osa koirista saattaa vähän hermostua poikkeustilannetta ja hieman rimpuilla alkuun, mutta yleensä rauhoittuvat huomatessaan, että hätää ei ole. 

Koirat reagoivat hermoon leikkaamiseen eri tavalla. Mitä pienempi haaveri sen pienempi on yleensä reaktio. Osa koirista voi vähän värähtää, osa vingahtaa, osa ei noteeraa koko asiaa lainkaan - ja sitten on toki myös se draamakuningatarosasto, jolle tämä on vähintään maailmanloppu.... Koiran reaktioon ei kuitenkaan saa lähteä mukaan, vaan hermot on pidettävä kurissa ja tilanne hoidettava tyynesti. Usein haaveri on niin pieni, että se tyrehtyy muutamissa sekunneissa etenkin hemostaattisella jauheella. Mikäli kynnestä on lähtenyt isompi pala pois siihen voi ensin laittaa jauhetta ja sen jälkeen kääriä sen ympärille paperinpalan tai sidettä. Eläinlääkäriä harvoin tarvitaan, ellei ole onnistunut leikkaamaan koko kynttä irti.

On olemassa ihmisiä, joille verelle leikkaaminen on tabu. Auta armias jo menet nettipalstalla vahingosta kertomaan, niin paikalle varmasti kurvaa joku jeesustelija, joka voivottelee miten koiraan nyt sattuu ja manaa kurjan silpojan alimpaan manalaan. Oikeasti: lähes jokainen meistä on leikannut kynnen joskus hermoon. Hermoon leikkaaminen ei tee kenestäkään huonoa koiranomistajaa eikä ole tarvetta soittaa SEY:tä paikalle. Se ei ole läheskään yhtä paha juttu kuin avohaava, mikä taas vaatii eläinlääkärikäyntiä. Verikynteen leikkaaminen ei myöskään tarkoita sitä, että koko peli on nyt menetetty ja koira pelkää varmasti lopun ikäänsä kynnenleikkuuta - paljon riippuu siitä kuinka itse asiaan reagoit. Maalaisjärki pitää olla mukana tässäkin asiassa.

Tassunpohjat syynin

Kynsihoidon yhteydessä on hyvä tarkistaa myös tassunpohjat ja anturoiden kunto. Etenkin kesäisin anturavälien karvoihin voi tarttua kaikenlaista purukumista pihkaan. Nämä aiheuttavat tassunpohjiin inhottavia ja usein myös kivuliaita paakkuja, jotka vaikeuttavat koiran liikkumista. Toisinaan paakut voivat olla todella syvällä anturaväleissä ja niiden poissaaminen on haastavaa ilman jalkojen perusteellista shampoopesua ja tehokasta lyhytteräistä trimmauskonetta.

Takkujen lisäksi tassunpohjista tarkistetaan niiden yleiskunto. Anturoiden pitäisi olla joustavat ja sileät ja anturavälien terveen ihon väriset ja -näköiset, eikä niiden kuulu tuoksua millekään. Kiinnitä myös huomiota tassukarvojen väriin: punaiseksi värjäytyneet karvat voivat kieliä hiivatulehduksesta, usein anturavälit ovat myös turvonneet ja tuoksahtavat makean hiivaiselle. Furunkoloosi, hiiva, kynsivallintulehdus, hiertymät ja haavat on aina hoidettava.

© Mariza L.
Näissä tassuissa on molemmissa hiivatulehdus, oik. kuvassa tulehdustila on todella paha

Tassunpohjista on suotavaa pitää karvat lyhyinä. Harva koira tekee pitkillä anturavälikarvoilla mitään, etenkin talvella niistä on yleensä vain haittaa lumen kerääntyessä niihin ikäviksi paakuiksi. Paakkuuntuneet jalkakarvat eivät myöskään lämmitä koiran anturoita, joten senkään puolesta karvoja ei ole syytä jättää pitkiksi. Koira voi myös liukastella lattioilla, kun pitkät jalkakarvat luistavat anturoiden alla.
Karvojen lyhentämiseen voi käyttää pieniä (mielellään tylppäpäisiä) tassusaksia tai trimmauskonetta.  Pese koiran tassut ennen karvojen leikkaamista, tämä säästää saksien ja koneen teriä. Karvat voi lyhentää pohjaa myöten, tai napsia vain anturoiden yli menevät karvat. Hyvän näkyvyyden takaamiseksi ota tassusta kiinni ja paina sormella kahta etummaista kynttä alaspäin. Anturaväli avautuu ja näet paremmin karvat ja mahdolliset takut yms.

Siistimätön tassunpohja. Etummaiset kynnet painettu alas, jolloin karvat tulevat paremmin esiin. Koiralla on hiivaa, joka värjännyt tassukarvat punaisiksi.

Vas. kuvan tassu siistitty saksilla ja oik. trimmauskoneella 15FC-terällä (käy myös terät 10 tai 30)

 

Kun koira on liian hankala

Joskus vastaan tulee koiria, joille kynnenleikkuu on yksinkertaisesti niin suuri kynnyskysymys, että leikkaaminen on äärimmäisen hankalaa tai mahdotonta kotioloissa. Nämä koirat ovat kuitenkin lopulta pieni murto-osa. Olen leikannut useiden kymmenien koirien kynsiä, trimmaaja-aikoina parhaimmillaan yli 100 kynttä päivässä, ja muistan tavanneeni vain 3 koiraa, joiden kynsienleikkuu ei normaaliolosuhteissa onnistunut.
Jos koira on hankala usein kyse on siitä, että sitä ei ole totutettu kynnenleikkuuseen tai se on päästetty tilanteesta liian helpolla. Koiralla ei ole sisäsyntyistä inhoa kynnenleikkuuta kohtaan, vaan tämä on opittu asia. Usein koira pelleilee pyrkien tilanteesta karkuun ja omistajan kyllästyttyä tappelemaan koiran kanssa operaatio on jätetty kesken - ja seuraavalla kerralla koira haraa entistä pahemmin vastaan, koska tietää pääsevänsä tilanteesta pois. Tai on käynyt niin, että on leikattu vahingossa liian paljon ja verta turskahtanut, omistaja on tätä säikähtänyt, koira säikähtänyt omistajan reaktiota ja näin kierre on valmis.  Niin tai näin, suurin osa koirista kuitenkin kynnenleikkuuta vaatii ja asia on ratkaistava keinolla tai toisella.
Kun omat keinot alkavat loppua on tarpeen kääntyä jonkun toisen puoleen: trimmaajat, eläinlääkärit, eläintenhoitajat, koirankouluttajat ja myös muut koiraharrastajat sekä kasvattajat voivat tuoda apua ongelmaan. Ensisijaisesti suosittelisin kääntymään trimmaajien puoleen, heille nimen omaan turkin- ja kynsienhoito on työtä ja heillä jos joillakin on kokemusta kynsienleikkuusta sekä koiran käsittelystä hoitotoimenpiteistä. Ylipäänsä koira, joka ei välttämättä kotona anna tehdä hoitotoimenpiteitä voi käyttäytyä vieraan ihmisen käsissä aivan eri tavalla. Koirankouluttajilta taas saa apua, kun ongelmasta halutaan päästä eroon ja tarvitaan työkaluja miten tulisi toimia. Jotkut kynnenleikkuuta pelkäävät koirat on mahdollista siedättää toimenpiteeseen, mutta tämä vaatii töitä, ja tällöin kouluttajan opastuksesta on apua. Viimeisin vaihtoehto on koiran rauhoittaminen eläinlääkärillä kynnenleikkuun ajaksi, mutta onneksi tämä on tarpeellista vain hyvin harvalla koiralla.
Älä jää ongelman kanssa yksin! Jos kynsienleikkaus ei ota sujuakseen pyydä apua ammattilaiselta!