40.vrk

keskiviikko 13. joulukuuta 2017
Pikareissu Messariin on takanapäin. Olipa mukava nähdä tuttuja kehänlaidalla! Kuvia on tulossa kunhan ehdin ajan kanssa istahtaa koneelle niitä muokkaamaan. Tällä hetkellä on menossa viimeiset rutistukset työharjoittelun näytöstä ja heti sen perään alkaakin työt, ja kaikki muu arjen pyöritys tähän päälle.... Ei tahdo riittää tunnit vuorokaudessa. Onneksi vuoden vaihteessa helpottaa.

Pieta-paksukainen kasvattelee tasaisesti mahaansa. Hieman alkaa maha olla jo tiellä, ja vuorokausia astutuksesta on takana vasta 40.... Tänään aloitettiin koko porukalle Axilur-kuuri.


Työhuone siivottiin odottamaan H-hetkeä ja pentuaitausta alettiin väsätä. Tarkoitus oli vain raivata ylimääräiset tavarat pois huoneesta, mutta niin se vain mopo lähti käsistä ja lopulta lähti huonekalutkin liikkeelle. Mutta onpahan tilaa.
Olen pyöritellyt mielessäni eri vaihtoehtoja pentuaitauksista ja -laatikoista. Vienon pennuilla oli käytössä puukehikko, mutta nyt päädyin tekemään aitauksen koiraihmisen luottovälineistä, eli kompostiverkkoelementeistä. Näistä voi varioida lähes rajattomasti millaisen kehikon tarvitsee, ja pienen etsinnän jälkeen onnistuin löytämään ovielementit, joita odottelen saapuvaksi tällä viikolla. Itse synnytys tapahtuu pienemmässä pentulaatikossa, jossa emän on myös helpompi kerätä pennut lähemmäs itseään. Rakennelma on vielä kesken vaatien mm. tukun nippusiteitä, oven ja laitoihin reunat turvallisuussyistä, mutta Pieta on sen jo hyväksynyt ja ottanut omakseen.


Pietan tiineysultra

maanantai 4. joulukuuta 2017
Eilisellä kaupunkireissulla Pieta pääsi ultrattavaksi. Nyt viimeistään karisi epäilykset onko pentuja tulossa vai ei. On niitä, ja monta onkin!


Ultrassa näkyi ainakin 6, mahdollisesti jopa 7 pentua. Pennut olivat melkoisen vilkkaita 30vrk ikäisinä, pyöriskelivät sikiöpusseissaan ja heiluttelivat raajojaan. Jos sukuun tulevat vauhti vain kiihtyy kunhan tuosta vielä kasvavat.....
Näin ison porukan ollessa kyseessä tuleva synnytys jo mietityttää, mutta ihan vielä en asiasta stressaannu. Pietan pentue näyttäisi noudattavan tämän narttulinjan tyypillistä pentuekokoa, ja emänsä ja mummonsa ovat selviytyneet synnytyksistä ongelmitta. Toivotaan siis, että Pieta jatkaisi samaa rataa. Synnytys ajoittuu tammikuun ensimmäiselle viikolle, todennäköisesti 3.-5.1. väliselle ajalle. Tiineysajasta on vielä puolet jäljellä, toivottavasti loppuaika sujuu yhtä seesteisesti kuin tähänkin mennessä!


Viikonloppuna koirat jäävät Juhan kanssa kotiin minun suunnistaessa kohti Helsinkiä, Koiramessuja ja lauantain Nordic Winner-näyttelyä. Mukava päästä kerrankin rauhassa katselemaan kehässä olevia koiria ja nähdä samalla tuttuja - shoppailusta puhumattakaan :)

Räpsyjä

lauantai 2. joulukuuta 2017

Muutama pihalla otettu koeotos uudella kuvauskalustolla. Onhan näillä eroa kuin yöllä ja päivällä.... Opettelua vielä on, mutta tuntuu jo nyt helpommalta kuin yrittää sorvata edellisellä tuhatsarjalaisella edes jotain säädyllistä julkaistavaa.  Tenholla ja Vienolla on vielä(kin) vähän liikaa karvaa siellä sun täällä, ohops....


27vrk

torstai 30. marraskuuta 2017
Jatketaan mahakuvalinjalla ja nisärivistöllä. Eipä meillä juuri muuta äksöniä elämässä tällä hetkellä ole kuin kytätä Pietan muuttuvaa kroppaa.


Vuorokausia ensimmäisestä astutuksesta takana 27. Tiineeltä näyttää ja tuntuu. Viikonloppuna käyn Rovaniemellä siistimässä yhtä mäykkypoikaa Messariin ja samalla Vienon kasvattaja Johanna ultraa Pietan, niin ei tarvitse tätäkään enää vatuloida. Pentubingo on jo aloitettu, veikkauksia on 5 ja 6 pennun välillä. Tämä suku kun on varsin sikiävää sakkia molemmin puolin on todennäköistä, että Pietankin pentue on isohko.


Tein taannoin muistiinpanoja mitä minun tulee muistaa missäkin vaiheessa tiineyttä ja miten sikiöt kehittyvät - kun ei päähän mahdu kuin rajallinen määrä muistettavaa, ja koen itselleni tärkeäksi tietää missä mennään, silloinkin kun asiaan en voi vaikuttaa. Kirjallisen tuotoksen perusteella sikiöille on tähän mennessä kehittyneet sydän, verisuonisto, hermosto, sisäkorvat, silmät, selkäranka, raajat ja pää. Kokoa niillä on saksanpähkinän verran. Kehityksen kannata ollaan kriittisessä vaiheessa, joten Pietan elämä on pyritty pitämään rauhallisena kuitenkaan kietomatta sitä pumpuliin - eipä tuota hyppymyyrää tuosta noin vain rauhoitetakaan, samanlainen valonnopeudella parkouraava sähikäinen se on kuin normaalistikin.... Vastaavasti se saa mahdollisimman paljon mielihyvää tuottavaa rapsuttelua ja paijaamista, jospa tämä vaikuttaisi positiivisesti myös sikiöihin. Ruuassa menee mukana lohiöljyä (omega 3) ja E-vitamiinia. Näitä meillä käytetään normaalistikin kaikkien koirien ruokinnassa, mutta etenkin nyt näillä pitäisi olla suotuisa vaikutus sikiöiden kehittymiselle.

Aina nälkä....


Putsailin alkuviikosta koirien hampaita, tässä Pietan pepsodent-hymy. Kääpiösnautsereilla erilaiset hammasvaivat ovat valitettavan yleisiä ja voivat alkaa jo hyvin nuorella iällä. Pieta on nyt 2-vuotias ja hampaat ovat yhä näin hyvässä kunnossa, hammaskiveä tarvitsee poistaa ehkä kerran kuussa. Toivottavasti suukalusto pysyy myös jatkossa näin kiiltävänä ja vaivattomana.

Kiinteästi koiriin liittyvänä asiana valokuvausharrastuksen tiimoilta, allekirjoittaneelle saapui vihdoin eilen uusi kuvauskalusto. Canon EOS 1100D ehtikin palvella runsaat 6 vuotta ja alkoi jo potea iän tuomaa kremppaa, joten olen erittäin innoissani tästä uudesta rungosta: tervetuloa Canon EOS 80D! Nyt on pikseleitä, tarkennuspisteitä, kohinansietoa ja sarjakuvausnopeutta, joita olin jo ehtinyt muutaman vuoden kaivata... Samalla päivittyi optiikka, aikoinaan (12 vuotta sitten...) isän filmijärjestelmäkameraan hankittu 75-300mm 3.5-6.3 telezoomi vaihtui 70-200mm f/4 teleen ja 18-135mm monitoimikittiin. Tällä kalustolla lähdetään ensi viikolla kohti Messaria. Koeajo on vielä kesken: täällä eletään sitä aikaa, että töihin lähtiessä on pimeää ja töistä kotiin tullessa on pimeää, valoisaa on korkeintaan parin tunnin ajan puolenpäivän tienoilla. Jospa viikonloppuna ehtisi ulkoiluttaa kameraa ja koiria sen vähäisen päivänvalon aikaan :)

Mahakasta perjantaita

perjantai 24. marraskuuta 2017

Edellisen päivityksen jälkeen näytin Pietan nisä- ja mahakuvia parille kokeneelle silmäparille. Tuomio oli, että tiine on! Maha tuntuu pyöreämmältä ja pinkeältä, nisät ovat kohonneet ja "tissivako" on näkyvillä. Lupaavalta siis vaikuttaa, mutta koska olen pessimisti me käydään silti ultrassa varmistamassa asia (toivottavasti kuulen sen jälkeen muutaman "mitäs minä sanoin" -kommentin, olisihan se tylyä nähdä pelkkä tyhjä kohtu...). Vuorokausia on nyt takana 22. Pieta voi hyvin, ainakaan vielä ei ole ilmennyt ruokahaluttomuutta, on tyypillinen läheisyyttä ja rapsutuksia rakastava itsensä.


Borta bra men hemma bäst

tiistai 21. marraskuuta 2017

Saavuimme eilen yöllä Juhan ja koirien kanssa kotiin viikon lomareissun jälkeen. Välillä on pakko saada arki katkaistua ja käydä jossain tuulettumassa. Muutaman päivän ajan kiersimme Tallinnan vanhaa kaupunkia, ostoskeskuksia ja ravintoloita, illat vain levättiin hotellilla. Koirat olivat tämän ajan hoidossa hyvissä käsissä kolmessa eri osoitteessa, suurkiitos rentouttavan loman mahdollistamisesta! Isomman lauman hoitojärjestestelyissä on aina omat huolensa, kun koko katrasta ei kehtaa jättää appivanhempien harteille. Vielä ei ole kohdalle osunut sellaista luottohenkilöä, jota voisi tarvittaessa pyytää meille asumaan ja koiria hoitamaan reissujen ajaksi, mutta onneksi koirat on aina tähän mennessä päässeet tutuille hoitajille asumaan :)


Uudelleenlaumautuminen on sujunut varsin hyvin Tenhon ja Pietan osalta, mutta Vieno viikon huomion keskipisteenä elettyään lämpenee vanhalle systeemille hitaasti. Se on aina ollut tarkka resursseistaan ja näin isossa poppoossa sille myös ihmiset ovat resurssi, joita se puolustaa muilta koirilta. Pärinää on kuunneltu päivä, mutta alkaa jo helpottaa. Päivemmällä se yritti haastaa Pietaa leikkiinkin eikä vain luimistellen kulkenut ohi. Kiisa oli erityisen iloinen kotiinpaluusta, juoksujen jälkeen se tuntuu muutenkin muuttuneen ihmisläheisemmäksi ja leikkisämmäksi.

Elo rullailee muuten normaalisti eteenpäin. Pietan kanssa ollaan tauolla agilitystä, saa nädä koska päästän jatkamaan. Astutuksesta on kulunut 18 päivää, ultrassa käydään kun vuorokausia on takana 30. Vielä ei näy mitään ulkoisia merkkejä tiineydestä, eikä Pietan käytöksestäkään voi sanoa mitään mihinkään suuntaan, se on normaali huomiota kerjäävä ja läheisyyttä rakastava itsensä. Pennuista olen jonkin verran saanut kyselyjä, joten toivotaan ettei jäädä tyhjin käsin :)

Toiveissa pentuja tammikuulle

lauantai 4. marraskuuta 2017

Nyt on sulhasissa käyty! Reissasimme torstaina ja perjantaina Pietan kanssa Ruotsin Bodeniin tapaamaan Zvante-herraa. Meillä oli kokeneena apukätenä paikalla Zvanten omistajan lisäksi Ulla (kennel Xjar). Treffit sujuivat kuten oppikirjoissa ja astumiset hoituivat molemmilla kerroilla luomusti.

Pietalle sulhoa etsiessäni pyrin luonnollisesti löytämään uroksen, joka kompensoisi Pietan puutteita, mutta joka myös veisi rotua eteenpäin omien visioideni rinnalla. Ensisijaisesti yritin etsiä kotimaista urosta. Täällä rajalla asuessa naapurimaa Ruotsi on kuitenkin niin lähellä ja helposti saavutettavissa, että lopulta aloin katsella urostarjontaa myös joen toiselta puolen.

Zvante on minulle tuttu uros parin vuoden takaa, jolloin se kilpaili Tenhon kanssa samoissa näyttelykehissä. Sillä on reipas, rauhallinen ja tasapainoinen luonne, mikä on hyvä vastakohta Pietan vilkkaudelle. Luonteiden puolesta odotan paljon hyvää ja kaunista, molemmilla vanhemmilla on mielestäni tasapainoiset kääpiösnautserin luonteet hyvillä hermoilla kuorrutettuna. Luonteista on olemassa myös mustaa valkoisella. Pieta on luonnekuvattu viime kuussa LTEP 110 +++ (laukausvarma). Zvante taas on suorittanut Ruotsin Kennelliiton käyttäytymiskokeen BPH (Beteende- och Personlighetsbeskrivning Hund) hyväksytysti (diagrammi) ja se on todettu kokeessa myös laukausvarmaksi.

Vanhemmat 6kk ikäisinä

Terveyspuolta katsoessa yhdistelmä on siinä mielessä "poikkeuksellinen", että molempia vanhempia on tutkittu PEVISA:n edellyttämän silmätarkastuksen lisäksi myös luustolta. Molempien silmät on tutkittu terveiksi 8/2017. Myös sukulaisten silmiä on tutkittu vastikään: Pietan emän ja kahden siskon silmät on todettu terveiksi 10/2017.
Luustolta Pieta on kuvattu heinäkuussa priimatuloksin: selkä terve LTV0 & VA0, lonkat A/A, kyynärät 0/0. Lisäksi polvet on palpoitu 0/0, mutta koska alle 3-vuotiaalla koiralla polvilausunto on voimassa vain vuoden tästä ei ole otettu virallista lausuntoa tuloksen saamiseksi KoiraNetiin. Zvantelta on kuvattu lonkat ja polvet tuloksella UA (utan anmärkning, ei havaittu poikkeavuuksia). Lonkista ei ole tehty asteikkomääritystä kuvauksen ollessa epävirallinen.
Vanhemmat ovat muutenkin eläneet varsin tervettä elämää, ovat ns. perusterveitä ilman kroonisia vaivoja tai sairauksia. Myös hammaskalusto on molemmilla kunnossa, kaikki hampaat löytyvät ja hammaskivikin pysyy aisoissa säännöllisellä hammashuollolla.

Harrastuspuolella vanhemmat ovat menestyneet mukavasti näyttelyissä. Zvante on Suomen ja Ruotsin muotovalio, ja se on mm. ollut ROP-koira rodun kasvattajatuomarilla.  Tämän lisäksi se on suorittanut Ruotsissa MEJÄ:n taipumuskokeen (anlagsklass) ja AVO-luokan kokeen (rörligt prov) hyväksytysti, eli komean ulkomuodon lisäksi myös nenän käyttö on hyvin hallussa.
Pieta on napsinut tasaiseen tahtiin kotimaan näyttelyissä ERI-tuloksia ja saanut pari vara-SERTiä, junnuajoilta sillä on myös Baltic Junior Winner-titteli ja Latvian juniori-SERT. Pietan kohdalla suurin moite on ollut sen selän päälle kääntyvä hännänkanto, josta on usein rokotettu SA:n verran ja käynnit Paras Narttu-kehissä ovat täten olleet aika vähillä - muuten arvostelut ovat olleet kokonaisuudessaan mukavaa luettavaa. Missikisojen lisäksi ollaan tehty mielenvirkistykseksi verijälkeä. Pietalla on ylipäänsä luonnostaan taipumus nenän käyttöön ja jälkien seuraamiseen - olenkin vitsaillut kepolle, että tiedä vaikka saisin tästä yhdistelmästä itselleni hirvikoiran ;) Agilityn alkeiskurssi aloitettiin tänä syksynä ja treeneissä on hyvin viihdytty ja edettykin. Pieta lukee erinomaisesti ohjaajaa ja oppii nopeasti motivoituen erityisesti herkkupalkalla. 


Mitä tulee ulkonäköseikkoihin, molemmilla vanhemmilla on hienot vahvat luustot ja ylipäänsä tasapainoiset rakenteet kompakteilla rungon mittasuhteilla. Pietalle etsin erityisesti sulhoa, jolla olisi hyvä ylälinja hännänkiinnitys mukaan lukien, parempi hännänkanto, tasapainoisesti rakentunut takaosa ja vahvat reidet. Zvantella on nämä kaikki. Zvante on hieman isompi uros 36,5cm säkäkorkeudella, missä Pieta tulee vastaan 33cm sä'ällä. Yhtenä kriteerinä oli myös laadukas karkea peitinkarva, enkä tästäkään joutunut onneksi tekemään kompromissia: molemmilla vanhemmilla on erinomaiset karkeat peitinkarvat, joita hoidetaan rullaamalla. Jälkikasvulle on siis laitettu tilaukseen ulkomuotoa siihen malliin, että kehissä pitäisi voida halutessa käydä pyörähtämässä eikä turkkeja tarvitsisi rapata sormet kipeinä.

Rodun monimuotoisuutta ajatellen yhdistelmän sukutaulu on mieleeni: siellä on jotain uutta ja jotain vanhaa hyväksi havaittua. Koiraa ei ole ilman sen esi-isiä ja sukutaulu kertoo mistä koira on tehty. Kun kristallipalloa ei ole näyttämässä millaisia jälkeläisiä mistäkin yhdistelmästä saa aikaan eikä kaikkiin perinnöllisiin sairauksiin ole vielä geenitestejä olemassa sukutaulu ja sen tunteminen on tärkeä väline yhdistelmiä miettiessä. Tässä yhdistelmässä pyrin siihen, että geeniperimän monimuotoisuuden takaamiseksi sukusiitosprosentti olisi mahdollisimman pieni ja sukukatokerroin taas korkea. Mikäli tästä yhdistelmästä onnistun saamaan pennun, jolla voin myöhemmin jatkaa kasvatustyötä yhdistelmiä on helpompi miettiä, kun sukusiitosprosentti ei heti alussa nouse kovin korkeaksi ja riskaabeleiksi tiedettyjä koiria on vähän tai ne ovat kaukana sukutaulussa. Tämä taas osaltaan vähentää riskiä, että pennut sairastuisivat perinnöllisiin sairauksiin.
Neljällä polvella laskettuna yhdistelmän sukusiitosaste on 0,00%. Sukukatokerroin on 1,0 (4 polvea) ja 0,95 (6 polvea).
Zvanten taulusta tulee erityisesti isänemän kautta sellaisia linjoja, joita ei ennestään kotimaisten koirien tauluista juurikaan löydy. Toisaalta sieltä löytyy myös paljon sellaisia koiria, joista on olemassa paljon tietoa ja joista täten tiedetään niin hyvät kuin huonot puolet mitä yhdistelmältä voi odottaa.
Yhtenä kriteerinä urokselle oli, että sillä olisi jo olemassa jälkeläisnäyttöä, mutta hillitty määrä. Zvantella on ennestään Ruotsissa yksi pentue (1 uros + 3 narttua). Tämä olisi sen ensimmäinen pentue Suomessa. 

Tähän paatoksen loppuun todettakoon, että nyt vaan jäädään odottamaan merkkejä mikäli Pieta on tiine. Toivottavasti luontoäiti on meille suopea ja tammikuun alussa, tarkemmin n. 5.1. kieppeillä meillä syntyy ensimmäinen Kaiserschnauz's-pentue. Joulukuun alussa viimeistään ollaan jo paremmin kartalla onko pentuja tulossa. Tässä on siis muutama viikko aikaa jännätä....

Pentueesta löytyy pidempää sukutaulua ja linkkejä kotisivuilta. Mikäli olet kiinnostunut pentueesta ja haluat lisätietoja ota rohkeasti yhteyttä! (nathalie.karakko@gmail.com tai puh. 045 6130  806)