Trimmauspalvelu RohkiSoma

tiistai 15. toukokuuta 2018
http://rohkisoma.net/


Pienen lomailun jälkeen on aika kääriä hihat ja työllistyä taas trimmailujen pariin. Trimmaan kotonamme Sieppijärvellä kaikilla tekniikoilla (nyppiminen, koneajelut, saksiminen). Työtiloista johtuen trimmaukseen ovat tervetulleita alkuun max. 15kg kokoiset koirat, tapauskohtaisesti teen myös isompia kavereita. Toivottavasti saamme loppuvuodesta uuden trimmaustilan käyttöön, jonne ei ole kokorajoitusta ;) Tervetuloa!

Facebookista löytyy uusimmat uutiset mm. ajanvaraustilanteesta.

Yhden aikakauden loppu

tiistai 8. toukokuuta 2018


Olin sunnuntaina pitämässä Torniossa mäyräkoirien kotitrimmauskurssia, jonka tiimoilta Vieno tuli meille viikonloppua viettämään. Olin toivonut, että dynamiikka Vienon ja muiden koirien välillä olisi parantunut pitkän poissaolon jälkeen, mutta vielä mitä.... Perjantaina sen tullessa se vastaanotti riekkuvat käppänät häntää kyllä heilutellen, mutta murinan säestämänä. Trimmaamisen jälkeen se luikahti taas tuttuun paikkaan portaiden alle, jonka jälkeen päätin, että se saa viettää yönsä appivanhemmilla rauhassa muilta koirilta. 

 Vieno ja pikku-Natsa v. 2015

Vienolla on onneksi mennyt nykyisessä kodissaan hyvin, joten sen tulevaisuutta ei tarvitse enempää vatvoa. Samalla olen pohtinut omaa tulevaisuuttani rodun parissa. Joskus tuntui siltä, että meillä tulee varmasti aina olemaan mäyräkoira. Pitkään haaveilin hankkivani seuraavaksi ei-käppänäksi kääpiömäyräkoiran. Nyt olen kuitenkin tullut siihen tulokseen, että minun polkuni mäyräkoirien omistajana päättyy tähän. Rotu on ihana, mutta mitä enemmän olen eri rotuihin tutustunut ja miettinyt mitä koiralta haluan alan olla varmempi siitä, että tämä ei lopulta ole minulle se ns. oma rotu. Alun perinhän mäykky valikoitui roduksi, kun halusin Tenholle kaverin, mutta edellinen siippa ei halunnut toista kääpiösnautseria. Rotuvaihtoehtoja oli kolme; jackrussel, whippet tai mäyräkoira. Mäyräkoira oli minulle näistä tutuin vietettyäni tuolloin ajoittain aikaa Tappijalan Miss Marplen omistajan Ninnin luona, jossa tutustuin myös tähän Korppuun. Paljon on vettä virrannut Torniojoessa näiden vuosien varrella, jossain kovalevyn kätköissä lienee Korpusta ja Vienosta otettu yhteiskuvakin Oulun näyttelystä. Vieno on ihana koira, ja yhä toivon että asiat olisivat menneet toisin, jotta Vieno olisi voinut asua meillä elämänsä ehtooseen. Kokonaan siitä ei kuitenkaan tarvitse luopua, vaan Vieno tulee vierailemaan meillä säännöllisesti trimmausten merkeissä. Koen, että eri rotuisten koirien omistaminen, sekä ylipäänsä eri rotuihin tutustuminen avartaa näkökulmia. Nyt keskitymme kuitenkin meidän omiin ykkösrotuihimme, eli kääpiösnautsereihin ja suomenpystykorviin. 


Priska 4kk

perjantai 4. toukokuuta 2018
Niin se aika rientää! Pennut ovat jo 4kk vanhoja. Kotipesään jääneelle pikkulikalle tehtiin vähän siistimpää trimmiä, johan se alkaa muistuttaa snautseria :)


Kaikki pentueen pennut ovat tärkeitä, mutta Priska on omalla tavallaan erityinen. Ensimmäisenä maailmaan syntynyt pentu, josta ehdittiin jo huolestua selviääkö se synnytyksestä hengissä, kun jäi synnytysteihin jumiin. Tänään täytyy todeta, että onneksi kaikki sujui lopulta hyvin ja henki on neidillä vahva. Luonnekin on yhtä pirskahteleva kuin kutsumanimensä.

A-poikia

lauantai 14. huhtikuuta 2018
Tähän väliin A-pentueen poikien kuulumisia!

Roiston (K. Alluring Arctic) kuvat ovat pääsiäiseltä, tämä kasvattaja ei vaan niitä ole aiemmin ehtinyt blogiin päivitellä. Roisto on käynyt pentukursilla opettelemassa hyödyllisiä arkielämän taitoja ja kuulema nenäkin toimii - mahdollista Nose Work-uraa ajatellen hyvä niin :)

Kuvat Pinja Savolainen

Uunoa (K. Auspicious Vesper) kävin treffaamassa menneellä viikolla, samalla poikaa hieman siistittiin mm. ajeltavilta alueilta. Uuno on käynyt jo tutustumassa tulevaan harrastusympäristöönsä agilityhalliin, putkeen kuulema sujahti arkailematta moista estettä ihmettelemään :)

Kuva Esteri Ruuska

Tähän asti olen ollut Pietan ensimmäiseen pentueeseen tyytyväinen, ja onneksi niin vaikuttavat olevan poikien omistajatkin uusin perheenjäseniinsä. Kesken kehityksen ovat vielä kaikki ja kehittyvät vielä pitkään, mutta näyttävät kasvavan varsin mukavasti. Tähän pentueeseen tilattiin luonnetta, ja sitä myös saatiin. Kaikilla pennuilla on vilkkautta ja reippaasti kovuutta, nämä eivät hätkähdä ihan pienistä ja hermot näyttää olevan kohdallaan. Terävyyttä jaettaessa luontoäiti lorautti sitä luonteisiin runsaalla kädellä, kakarat ovat aika kipakoita ja sen suhteen eivät ole ihan helpoimmasta päästä - onneksi näillä pikku godzilloilla on myös ihmistä rakastava puoli ja tykkäävät sylittelystä ollen sitä myötä helposti käsiteltävissä. Terävyys aiheuttaa oman haasteensa mm. turkinhoidossa, mutta runsaalla käsittelyllä tämänkin saa hallintaan ja toki ikäkin ja järjen kasvu tekee tehtävänsä. Turkeissa on oma työnsä, pohjavillaa joutuu rapsuttelemaan säännöllisesti - peitinkarvat ovat kuitenkin ilmeisesti kaikilla karkeita (Roiston turkkia pääsen hipelöimään ensi viikolla) ja nypittävissä. Tumma on vielä sisarussarja, mutta värimerkit ovat koko ajan tulossa ja jatkossa nyppimisellä myös "puhdistuvat". Onni on kasvatinomistajat, jotka paneutuvat heti pennun oikeanlaiseen hoitoon ja kouluttamiseen, kiitos Pinja ja Esteri! Minun hommakseni jää lähinnä ihailla etäämpää työn tuloksia :D

Kiisa Kemijärvellä

tiistai 27. maaliskuuta 2018
Lauantaina vietettiin päivä Kemijärven näyttelyssä, tällä kertaa mukana menossa vain Kiisa. Pitkä oli päivä eikä tulospuolellakaan jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville, mutta "tulipa käytyä".

JUN-EH
tuomari Marja Talvitie

"Keskikokoa kookkaampi. Hieman lanneosaltaan pitkä. Hyvä pää ja hyvin sijoittuneet, mutta kookkaat korvat. Löysät kyynärpäät ja niukat etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hieman pehmyt selkä. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä. Hyvä karvanlaatu, muttei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi. Pieni valkoinen läiskä rinnassa."

Seuraavia näyttelyitä katellaankin vasta lähempänä kesää. Uutta koira-autoa ollaan kiikaroitu pitkin alkuvuotta ja jahka sopiva kosla osuu kohdalle päästään viilettämään vähän käytännöllisemmällä miehistönkuljetusvälineellä ympäri Suomea ja miksei vähän kauempanakin. Apukuskin paikka on jo varattu, ja eiköhän ne takapenkitkin täyty "tiimiläisistä" ;) Mukavia reissuja pitäisi joka tapauksessa olla luvassa myöhemmin tänä vuonna!


Näyttelyitä lukuun ottamatta koirarintamalla kevät näyttää rauhalliselta. Pari luentoa ja kurssia on kalenterissa, mutta töiden lisäksi me ihan vaan ollaan. Nuoriso on menossa huomenna rokotuksille ja Tenholla on samalla reissulla vuosittainen hammastarkastus. Pahoin pelkään, että jokunen hammas jää tälläkin kertaa vastaanotolle, harjaamisesta ja skrapailusta huolimatta hammaskivi ei pysy poissa ja ikenet jatkavat vetäytymistä. Parempi kuitenkin, että kipua aiheuttavat hampaat poistetaan eikä jätetä suuhun. Samalla kuunnellaan sydäntä, vieläkö sieltä kuuluu epämääräisiä ääniä vai olisiko edelliskerran äänet olleet vain sattumaa. Muuten Tenhon voinnissa ei olekaan ollut mitään mainittavaa, samaan malliin jaksaa porskuttaa tyttöjen kanssa kuin ennenkin. Vienon poismuuton jälkeen on jopa vaikuttanut siltä, että Tenho on ollut eloisampi ja rentoutuneempi.

SPJ:n pääerikoisnäyttely

torstai 22. maaliskuuta 2018
Pystykorvaosaston näyttelykausi starttasi vaatimattomasti Suomen Pystykorvajärjestön pääerikoisnäyttelyssä Rokualla. Viikolla alkanut keuhkoputkentulehdus ei ollut täysin helpottanut, mutta koiranäyttelyt kun on tunnetusti extreme-laji lauantaiaamuna klo 5:20 startattiin Natsan, Kiisan ja appiukon kanssa kohti Oulua. Oulusta napattiin Josefiina mukaan ja jatkettiin reissua Utajärvelle.

Pidemmittä puheitta, Josefiina otti haasteen vastaan ja luotsasi Natsan karhukoirakehässä PU-sijoille saakka! Karhukoiria oli ilmoitettu 94, joista 37 uroksia, joten tämän tason näyttelyssä sijoitus ei ollut lainkaan hullumpi juttu, kannatti lähteä!



VAK-ERI2, SA, PU3
tuomari Markku Mähönen

"Oikeat mittasuhteet ja ääriviivat. Hyvä pään muoto ja uroksen leima. Hyvä korvien asento. Hieman pyöreät ja vaaleat silmät. Erinomainen kaula. Sopiva runko. Hyvä häntä ja sen kiinnitys. Erinomaiset kulmaukset. Matala kinner. Hyvät käpälät. Väritys 8/2. Hyvä karvapeite. Erinomaiset liikkeet. Miellyttävä käytös. 58cm"

Melkein heti Natsan kehäkäynnin jälkeen oli minun ja Kiisan vuoro pyörähtää pystykorvakehässä. Toivoin, että edes sillä EH:lla selvittäisiin ulos kehästä. Olikin positiivinen yllätys, kun Kiisa palkittiin lopulta isossa JUN-narttuluokassa erinomaisen arvoiseksi kasvattajatuomarin toimesta!


JUN-ERI
tuomari Angela Cavill

"Hyvärakenteinen narttu. Alaleuka voisi olla hieman vahvempi. Hyvä selkälinja ja alalinja. Pieni valkoinen pilkku ei haittaa, ei ole liikaa. Silmät voisivat olla tummemmat. Liikkuu hyvin. Hyvät kulmaukset. Ok häntä." 

Kiisan kuvat Josefiina Niska, kiitos!

Mukava ja sopivan menestyksekäs päivä, tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia näyttelyitä (ja loppuvuonna todennäköisesti myös hirven- ja linnunhaukkukokeita). Kiitos Juha, Kosti ja erityisesti Josefiina seurasta ja avusta! Seuraavia reissuja odotellessa ;)

Kuvat Josefiina Niska, kiitos!

Järven jäällä

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Viime viikolla ehdittiin pitkästä aikaa kunnolla jäälle lenkkeilemään ja kamerakin pääsi tälle reissulle mukaan. Niin paljon on uusia nippeleitä ja nappeleita rungossa ja aiempaan verrattuna eri paikoissa, että hetki menee opetellessa uuden kaluston käyttöä.... Uudet Hurtan manttelit pääsivät kunnon käyttöön, Tenholle pitäisi vielä tällä viikolla tulla pakkaskeleille mittojen mukaan tehty haalari.


Priska ei luonnollisesti jaksanut kovin pitkään tarpoa lumessa, joten se pääsi reissun puolivälissä kameralaukkuun lepäämään ja lämmittelemään.

Priska opettelee pentukoiralle tärkeitä taitoja, kuten käsittelyä, turkinhoitoa, odota-käskyä ja yksinoloa. Velipojillaan kuulostaa arki alkaneen hienosti omissa kodeissa: vanhemmat koirat on ottaneet nuorukaiset siipiensä suojiin, on ulkoiltu ja reissattu ja ihmetelty uusia paikkoja sekä alettu opettaa koiran elämään kuuluvia peruskäytöstapoja. Varsin sisäsiistejäkin kuulostavat jo olevan :) Kiitos ahkerien omistajien myös turkinhoitoon on paneuduttu heti ensimmäisistä viikoista alkaen ja pentuhötteröt on saaneet kyytiä. Ensimmäinen vuosi on turkin suhteen hankalin, mutta mitä aikaisemmin tukkasavotan aloittaa sitä helpompaa sen säännöllinen ylläpito tulee olemaan - ensimmäistä nyppimistäkään ei tarvitse odottaa puolivuotiaaksi, näiltä 10,5 viikkoisilta on kohta kaikilta nypitty pentuturkit pois. Erityisesti hattua pitää nostaa, että molemmissa kodeissa on sitouduttu turkin hoitoon ja perusylläpito halutaan hoitaa kotona. Kiitos ja kumarrus!