A-poikia

lauantai 14. huhtikuuta 2018
Tähän väliin A-pentueen poikien kuulumisia!

Roiston (K. Alluring Arctic) kuvat ovat pääsiäiseltä, tämä kasvattaja ei vaan niitä ole aiemmin ehtinyt blogiin päivitellä. Roisto on käynyt pentukursilla opettelemassa hyödyllisiä arkielämän taitoja ja kuulema nenäkin toimii - mahdollista Nose Work-uraa ajatellen hyvä niin :)

Kuvat Pinja Savolainen

Uunoa (K. Auspicious Vesper) kävin treffaamassa menneellä viikolla, samalla poikaa hieman siistittiin mm. ajeltavilta alueilta. Uuno on käynyt jo tutustumassa tulevaan harrastusympäristöönsä agilityhalliin, putkeen kuulema sujahti arkailematta moista estettä ihmettelemään :)

Kuva Esteri Ruuska

Tähän asti olen ollut Pietan ensimmäiseen pentueeseen tyytyväinen, ja onneksi niin vaikuttavat olevan poikien omistajatkin uusin perheenjäseniinsä. Kesken kehityksen ovat vielä kaikki ja kehittyvät vielä pitkään, mutta näyttävät kasvavan varsin mukavasti. Tähän pentueeseen tilattiin luonnetta, ja sitä myös saatiin. Kaikilla pennuilla on vilkkautta ja reippaasti kovuutta, nämä eivät hätkähdä ihan pienistä ja hermot näyttää olevan kohdallaan. Terävyyttä jaettaessa luontoäiti lorautti sitä luonteisiin runsaalla kädellä, kakarat ovat aika kipakoita ja sen suhteen eivät ole ihan helpoimmasta päästä - onneksi näillä pikku godzilloilla on myös ihmistä rakastava puoli ja tykkäävät sylittelystä ollen sitä myötä helposti käsiteltävissä. Terävyys aiheuttaa oman haasteensa mm. turkinhoidossa, mutta runsaalla käsittelyllä tämänkin saa hallintaan ja toki ikäkin ja järjen kasvu tekee tehtävänsä. Turkeissa on oma työnsä, pohjavillaa joutuu rapsuttelemaan säännöllisesti - peitinkarvat ovat kuitenkin ilmeisesti kaikilla karkeita (Roiston turkkia pääsen hipelöimään ensi viikolla) ja nypittävissä. Tumma on vielä sisarussarja, mutta värimerkit ovat koko ajan tulossa ja jatkossa nyppimisellä myös "puhdistuvat". Onni on kasvatinomistajat, jotka paneutuvat heti pennun oikeanlaiseen hoitoon ja kouluttamiseen, kiitos Pinja ja Esteri! Minun hommakseni jää lähinnä ihailla etäämpää työn tuloksia :D

Kiisa Kemijärvellä

tiistai 27. maaliskuuta 2018
Lauantaina vietettiin päivä Kemijärven näyttelyssä, tällä kertaa mukana menossa vain Kiisa. Pitkä oli päivä eikä tulospuolellakaan jäänyt paljon kerrottavaa jälkipolville, mutta "tulipa käytyä".

JUN-EH
tuomari Marja Talvitie

"Keskikokoa kookkaampi. Hieman lanneosaltaan pitkä. Hyvä pää ja hyvin sijoittuneet, mutta kookkaat korvat. Löysät kyynärpäät ja niukat etukulmaukset, riittävät takakulmaukset. Hieman pehmyt selkä. Aavistuksen alaskiinnittynyt häntä. Hyvä karvanlaatu, muttei täydessä turkissa. Liikkuu löysästi. Pieni valkoinen läiskä rinnassa."

Seuraavia näyttelyitä katellaankin vasta lähempänä kesää. Uutta koira-autoa ollaan kiikaroitu pitkin alkuvuotta ja jahka sopiva kosla osuu kohdalle päästään viilettämään vähän käytännöllisemmällä miehistönkuljetusvälineellä ympäri Suomea ja miksei vähän kauempanakin. Apukuskin paikka on jo varattu, ja eiköhän ne takapenkitkin täyty "tiimiläisistä" ;) Mukavia reissuja pitäisi joka tapauksessa olla luvassa myöhemmin tänä vuonna!


Näyttelyitä lukuun ottamatta koirarintamalla kevät näyttää rauhalliselta. Pari luentoa ja kurssia on kalenterissa, mutta töiden lisäksi me ihan vaan ollaan. Nuoriso on menossa huomenna rokotuksille ja Tenholla on samalla reissulla vuosittainen hammastarkastus. Pahoin pelkään, että jokunen hammas jää tälläkin kertaa vastaanotolle, harjaamisesta ja skrapailusta huolimatta hammaskivi ei pysy poissa ja ikenet jatkavat vetäytymistä. Parempi kuitenkin, että kipua aiheuttavat hampaat poistetaan eikä jätetä suuhun. Samalla kuunnellaan sydäntä, vieläkö sieltä kuuluu epämääräisiä ääniä vai olisiko edelliskerran äänet olleet vain sattumaa. Muuten Tenhon voinnissa ei olekaan ollut mitään mainittavaa, samaan malliin jaksaa porskuttaa tyttöjen kanssa kuin ennenkin. Vienon poismuuton jälkeen on jopa vaikuttanut siltä, että Tenho on ollut eloisampi ja rentoutuneempi.

SPJ:n pääerikoisnäyttely

torstai 22. maaliskuuta 2018
Pystykorvaosaston näyttelykausi starttasi vaatimattomasti Suomen Pystykorvajärjestön pääerikoisnäyttelyssä Rokualla. Viikolla alkanut keuhkoputkentulehdus ei ollut täysin helpottanut, mutta koiranäyttelyt kun on tunnetusti extreme-laji lauantaiaamuna klo 5:20 startattiin Natsan, Kiisan ja appiukon kanssa kohti Oulua. Oulusta napattiin Josefiina mukaan ja jatkettiin reissua Utajärvelle.

Pidemmittä puheitta, Josefiina otti haasteen vastaan ja luotsasi Natsan karhukoirakehässä PU-sijoille saakka! Karhukoiria oli ilmoitettu 94, joista 37 uroksia, joten tämän tason näyttelyssä sijoitus ei ollut lainkaan hullumpi juttu, kannatti lähteä!



VAK-ERI2, SA, PU3
tuomari Markku Mähönen

"Oikeat mittasuhteet ja ääriviivat. Hyvä pään muoto ja uroksen leima. Hyvä korvien asento. Hieman pyöreät ja vaaleat silmät. Erinomainen kaula. Sopiva runko. Hyvä häntä ja sen kiinnitys. Erinomaiset kulmaukset. Matala kinner. Hyvät käpälät. Väritys 8/2. Hyvä karvapeite. Erinomaiset liikkeet. Miellyttävä käytös. 58cm"

Melkein heti Natsan kehäkäynnin jälkeen oli minun ja Kiisan vuoro pyörähtää pystykorvakehässä. Toivoin, että edes sillä EH:lla selvittäisiin ulos kehästä. Olikin positiivinen yllätys, kun Kiisa palkittiin lopulta isossa JUN-narttuluokassa erinomaisen arvoiseksi kasvattajatuomarin toimesta!


JUN-ERI
tuomari Angela Cavill

"Hyvärakenteinen narttu. Alaleuka voisi olla hieman vahvempi. Hyvä selkälinja ja alalinja. Pieni valkoinen pilkku ei haittaa, ei ole liikaa. Silmät voisivat olla tummemmat. Liikkuu hyvin. Hyvät kulmaukset. Ok häntä." 

Kiisan kuvat Josefiina Niska, kiitos!

Mukava ja sopivan menestyksekäs päivä, tästä on hyvä jatkaa kohti tulevia näyttelyitä (ja loppuvuonna todennäköisesti myös hirven- ja linnunhaukkukokeita). Kiitos Juha, Kosti ja erityisesti Josefiina seurasta ja avusta! Seuraavia reissuja odotellessa ;)

Kuvat Josefiina Niska, kiitos!

Järven jäällä

keskiviikko 14. maaliskuuta 2018
Viime viikolla ehdittiin pitkästä aikaa kunnolla jäälle lenkkeilemään ja kamerakin pääsi tälle reissulle mukaan. Niin paljon on uusia nippeleitä ja nappeleita rungossa ja aiempaan verrattuna eri paikoissa, että hetki menee opetellessa uuden kaluston käyttöä.... Uudet Hurtan manttelit pääsivät kunnon käyttöön, Tenholle pitäisi vielä tällä viikolla tulla pakkaskeleille mittojen mukaan tehty haalari.


Priska ei luonnollisesti jaksanut kovin pitkään tarpoa lumessa, joten se pääsi reissun puolivälissä kameralaukkuun lepäämään ja lämmittelemään.

Priska opettelee pentukoiralle tärkeitä taitoja, kuten käsittelyä, turkinhoitoa, odota-käskyä ja yksinoloa. Velipojillaan kuulostaa arki alkaneen hienosti omissa kodeissa: vanhemmat koirat on ottaneet nuorukaiset siipiensä suojiin, on ulkoiltu ja reissattu ja ihmetelty uusia paikkoja sekä alettu opettaa koiran elämään kuuluvia peruskäytöstapoja. Varsin sisäsiistejäkin kuulostavat jo olevan :) Kiitos ahkerien omistajien myös turkinhoitoon on paneuduttu heti ensimmäisistä viikoista alkaen ja pentuhötteröt on saaneet kyytiä. Ensimmäinen vuosi on turkin suhteen hankalin, mutta mitä aikaisemmin tukkasavotan aloittaa sitä helpompaa sen säännöllinen ylläpito tulee olemaan - ensimmäistä nyppimistäkään ei tarvitse odottaa puolivuotiaaksi, näiltä 10,5 viikkoisilta on kohta kaikilta nypitty pentuturkit pois. Erityisesti hattua pitää nostaa, että molemmissa kodeissa on sitouduttu turkin hoitoon ja perusylläpito halutaan hoitaa kotona. Kiitos ja kumarrus!

A-pennut uusissa kodeissa

lauantai 3. maaliskuuta 2018

Pietan pennut ovat lentäneet kotipesästä kohti uusia seikkailuja. Molemmat pojat lähtivät keskiviikkona uusien omistajiensa mukaan, Roisto Oulun kupeeseen Muhokselle ja Uuno (ex-Vesper) Rovaniemelle. Roistolla on uudessa kodissa koirakaverina lk.collie Hertta ja Uunolla rotutoveri, mu-ho käppänä Sepponen. Kuulumisista päätellen molemmat ovat sopeutuneet uusiin koteihinsa loistavasti! Tästä se opinpolku kunnolla alkaa :) Jos kehitys jatkuu yhtä suopeana kuin tähän asti näistä pojista tullaan varmasti vielä kuulemaan!

Meille kotiin jäi Priska ylläpitämään pentuarjen jatkumoa. Vähän hämillään oli keskiviikkoiltana, kun riehukavereita ei enää ollutkaan. Varsin pian löysi kuitenkin oman roolinsa ja paikkansa. On ollut mielenkiintoista nähdä kuinka sen luonne on tullut paremmin esille, kun veljet eivät ole olleet paikalla. Siitä on kuoriutunut samanlainen itsevarma ja puutteellisella itsesuojeluvaistolla siunattu kauhukakara kuin emänsä, eli tylsää ei meidän elo ainakaan ole. Varsinaiset Äly ja Välys nämä äiti ja tytär, toiselle kun on vihdoin alkanut kasvaa järjenhippusia päähän toinen aiheuttaa sydämentykytyksiä kahden edestä.


Nyt vaan odotellaan mitä pennuista kasvaa. Seuraavan pentueen kanssa ei pidetä turhaa kiirettä, vaan katsotaan miten onnistuttiin tämän kanssa. Jotain ajatuksia uroksen suhteen on tämän pentueen pohjalta, mutta tällä hetkellä ovat korkeintaan vasta suuntaviivoja, ei mitään konreettista. B-pentue on ajankohtainen aikaisintaan v. 2019/2020.

Pentutarkastus

perjantai 23. helmikuuta 2018

Kolmikko kävi tänään Kolarissa sirutuksessa ja pentutarkastuksessa. Pennuilla on kaikki priimaa; purennat ok, pojilla kivekset oikeilla paikoilla, ei napatyriä näin muutamia asioita mainitakseni. Samalla reissulla niille laitettiin mikrosirut. Pentujen tiedot on tänään laitettu eteenpäin Kennelliittoon, joten kohtapa ne on rekisteröity ja löytyvät myös KoiraNetistä.


Poikien pentupaketit on pakattu muuttoa varten. Uusiin koteihin lähtee Musti&Mirrin pentupaketit (3kg nappulaa, ruokakuppi, köysilelu, märkäruokaa, herkkuja) sekä kylkiäisenä turkinhoitovälineitä (trimmausveitsi, kampa, karsta, pyöreäpäiset sakset, kynsisakset, Magic towel-pyyhe), leluja, metallikuppi, pentupanta, lohiöljypullo, hampaidenhoitosetti, Luonnollinen KAMU-siivoussuihkeen ja shampoon sekä kovaa purtavaa. Kuvasta puuttuu karva-alustat, jotka ovat vielä pentuaitauksessa "hajustumassa" tutuilla sisarusten tuoksuilla :) Pentukansiosta löytyy rotuyhdistyksen pennunhoito- ja turkinhoito-oppaat, esitteitä, lahjakortteja sekä viralliset paperit mm. pentutarkastuksesta. Pennunhoito-ohjeet omistajat ovat saaneet aikaisemmin mukaansa luettavaksi. Rekisteripaperit eivät välttämättä tähän samaan pakettiin ehdi, kun sirutus oli mahdollista vasta tänään ja pojat lähtevät maailmalle jo keskiviikkona, mutta omistajat saavat ne sitten jälkikäteen postitse.


Vähiin käy yhteinen aika, joskin toisaalta on myös mukavaa, kun pojat pääsevät aloittelemaan uutta elämää uusissa kodeissa ja voin keskittyä vain yhden pennun tarpeisiin. Iltaisin töiden jälkeen meinaa hymy vähän hyytyä, kun ennen nukkumaanmenoa haluaisi rauhoittua sohvalle katselemaan telkkaria, ja muutaman metrin päässä pentuaitauksessa kiljuu kurkilauma kurkut suorina vapauden kaipuuta :D  Paljon ne toki myös antavat, niiden leikkimistä on ollut mukava seurata ja mikä olisikaan parempaa terapiaa kuin tuoksutella pennun tuoksuja ja rapsutella pörröturkkeja.


Meillä on ollut hervottoman kylmä, vaikka pakkasasteita on ollut melko maltillisesti. Tenholle odottelen tilaamaani mittojen mukaan tehtyä haalaria, mutta sitä odotellessa silmiin sattui mukava tarjous Hurtta Extreme Warmer-mantteleista. Johan näitä olen ehtinyt kyttäämään vuoden päivät, joten halvan hinnan innoittamana tilasin Tenholle ja Pietalle molemmille omat. Nyt alkaa olla vaatekaappi kunnossa, seuraava hankinta pukinepuolelle on tossut. Jossain vaiheessa täytyy alkaa kasata myös Priskalle omaa garderoobia, mutta nyt kasvaessa neiti saa käyttää emältä perittyjä vaatteita :)