Sunnuntain kunniaksi aurinko helli meitä loistollaan pakkasilmassa. Harmillisesti meille satanut lumi ei taida maassa kovin kauan pysyä, viikolle luvataan taas plusasteita.
Koirien kanssa käytiin pitkä rauhallinen lenkki tutulla metsätiellä. Vaikka kilpailuhenkisessä koiramaailmassa tuntuu tänä päivänä olevan tavoitteena pyrkiä harrastamaan koirien kanssa mahdollisimman paljon, tahkoa tuloksia joka viikonloppu jossain päin Suomea ja treenata ainakin kolmena päivänä viikossa..... Niin kyllä tässä koko hommassa on parasta nämä hitaat lenkit luonnossa, koirien kirmatessa ympärillä sinne minne nenä vie. Stressitaso laskee ja sitä keskittyy vain itse hetkeen. Miten monet ahdistukset onkaan vuosien varrella jääneet metsään, kun koirien kanssa on käyty reipas lenkki ajatuksia selvittämässä.
Tätä lenkkiä ei kuitenkaan tehty ahdistuksen ja stressin poistamiseksi, vaikka syytä ehkä olisi(?). Meillä nimittäin juostaan, ja se on Pieta joka juoksee. Ei pantannut neiti japaninlippupäiviään marraskuulle kuten olin uumoillut. Tämähän tarkoittaa sitä, että kohta loppuu yhden sortin odottelu ja meidän matka käy sulhon luo. Muutama kuukausi sulhon kosimisesta ja varmistumisesta juoksun odotteluun on mennyt peukaloita pyöritellen "koska ne alkaa"-meiningillä, joten nyt alkaa jo vähän jännittää, kun ajatukset pitäisi siirtää paperilta käytäntöön. Vielä on monta estettä ylitettävänä ennen ensimmäisen pentueen syntymää, alkaen oikeasta astutusajankohdasta ja sujuvasta astutuksesta tiinehtymiseen ja kantoaikaan, puhumattakaan siitä synnytyksestä.... Asia kerrallaan. Jännän äärellä ollaan :)
0 kommenttia:
Lähetä kommentti
Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!