Toukokuu

maanantai 5. kesäkuuta 2017
Kuukausi on taas kulunut blogihiljaisuutta, vaikka täällä ruudun toisella puolella onkin touhotettu enemmän tai vähemmän.

Toukokuun alussa pakkasimme narttulauman autoon urosten jäädessä appivanhemmille hoitoon, ja hurautimme Kannonkoskelle Suomen Pystykorvajärjestön järjestämille suomenpystykorvapäiville. Lauantaina keskityttiin lähinnä luentoihin ja sunnuntaina paikalla järjestettiin pystykorvaurosten jalostustarkistus sekä PEVISA-tarkki. Harmillisesti äitienpäivä oli sekoittanut suunniteltua ohjelmaa ja muutama minua kiinnostava luento jäi tällä kertaa kuulematta, mutta onneksi tilalle oli löydetty vähintään yhtä kiinnostavia luennoitsijoita. Aamulla oli koko osallistujien kesken mielenkiintoinen paneelikeskustelu pystykorvapennun koulutuksesta lintumetsälle, keskustelusta on myöhemmin tulossa yhteenveto SPJ:n lehteen. Iltapäivällä luontokuvaaja Esa Ringom kertoi kuvausreissuistaan ottamiensa kuvien johdatuksella. Tämä jälkeen eläinfysioterapuetti Emmi Aarnio-Metsänen piti todella hyvän luennon koira lihashuollosta. Siinä tuli pohdittavaa niin uusille kuin vanhemmille metsästyskoiraihmisille kuinka koira pitäisi lämmitellä ja erityisesti venytellä työpäivän jälkeen.
Pystykorvapäivien yhteydessä tapasimme myös Kiisan kasvattajat sekä Kiisan emän ja siskon. Olihan sisaruksissa paljon samaa näköä!

Kiisa Hiisu-emän ja Unna-siskon kanssa

Seuraavana viikonloppuna meidän piti olla Ruotsissa Piteåssa näyttelyssä, mutta meidän epäonneksi sinne tuli tuomarimuutos. Karjalankarhukoirille tuli tuomariksi sama herra, jolta Natsa oli saanut kuukausi aiemmin ERI:n ja rokottanut silmien vaaleudesta. Koska tulos oli ennalta-arvattavissa päätettiin jättää lähtemättä. Myös Pieta jäi kehästä pois, vaikka sille tuomarinmuutos olisikin ehkä ollut eduksi. Ehtiipä sitä Ruotsiin myöhemminkin, ja säästyipä pakarat yli 8h autossaistumisreissulta.
Piteån sijaan ajelin lauantaina Rovaniemelle Muurolan ryhmikseen kuvailemaan ja kaupunkiasioita hoitamaan. Muurolaan oli ilmoitettu ensimmäistä kertaa Vienon "pikkupoika" Sulo (E. Quintus), ja ihan silläkin piti päästä näyttelyitä katsomaan. Paljon on pojassa emäänsä, mutta myös isäänsä, ja hyvin oli lapsi kasvanut. Sulo menestyikin näyttelyssä hienosti ollen ROP-pentu!

Evening's Quintus

Sitten olikin vuorossa meidän "kesän" ensimmäinen näyttely, Sodankylä RN. Kyllä siinä aamulla klo 6 autoa startatessa ja hiekkateitä pitkin Sodankylään ajaessa tuli taas mietittyä, että on tämä hullun hommaa... Välillä sateli lunta ja lämpötila huiteli +2 tuntumissa, ihan ei tuntunut eikä näyttänyt toukokuulta.
Näyttelypaikalle saavuttiin hyvissä ajoin, mutta aamun muka-väljästä aikataulutukseta huolimatta lopulta kiirettä pukkasi. Jämptikehästä käytiin ottamassa vähän vauhtia, välissä kerettiin trimmata yksi koira ja seuraavaksi jo juostiinkin kehään.

Kuvat Josefiina Niska

NUK-ERI1
tuomari Hannele Jokisilta

"Erinomaiset mittasuhteet. Hyvä nartun pää, jossa oikea pituus. Hyvä ilme. Suuret korvat. Sopivat kulmaukset. Hieman lyhyt rintakehä. Värin tulee puhdistua ja tummentua. Selällä makaava häntä. Liikkuu erinomaisella asenteella, leveästi edestä." 
Koiria sijoittaessa tuomari vielä kommentoi, että erinomainen tulee, mutta SA:ta ei johtuen hännästä ja haluaisi myös värien puhdistuvan.

Taannoin eräässä Facebookin koiraryhmässä oli keskustelua näyttelytulosten julkaisemisesta. Minulle on ollut alusta asti selvää, että meillä ei häpeillä "huonompiakaan" tuloksia, vaan julkaisen kaikki riippumatta siitä, onko tulos ERI vai H. Julkaisen myös koirieni saamat kirjalliset arvostelut, koska pelkkä laatuarvosana ei kerro oikeastaan yhtään mitään. Kukin kiinnostunut voi siis halutessaan lukea mistä arvostelu on kullakin tuomarilla muodostunut. Valitettavasti joillakin ihmisillä on edelleen se käsitys, että näyttelymenestys tai -menestymättömyys määrittelee koko koiran arvon. Tämä on erikoista putkinäköisyyttä ja kertonee myös siitä mihin suuntaan monen rodun jalostuksessa ollaan menossa.

Näyttelyt ovat mukava harrastus, mutta näyttelytulokset eivät kerro koirasta kaikkea. Näyttelytulos on yhden tuomarin mielipide koirastasi, ja vaikka rotumääritelmä on sama tuomareiden mieltymykset voivat olla erilaiset. En tarkoita, että näyttelytulokset olisivat yhtä tyhjän kanssa, toki se aina jotain koiran rakenteesta kertoo, ja totta kai meilläkin iloitaan kun koirat kehissä pärjää. Erityisesti metsästyskoirapuolella, jossa pääsääntöisesti liputetaan koiran käyttöominaisuuksien puolesta koen hyväksi, että koira edes joskus käy rodun tuntevalla tuomarilla, koska näillä koirilla on erityisen tärkeää, että myös koiran rakenne palvelee sen käyttötarkoitusta. Silti se H, T tai ERI ei kerro koirasta kaikkea - on tuomareita, jotka katsovat kokonaisuutta, ja tuomareita, jotka kiinnittävät erityishuomiota detaljeihin. On käynyt niinkin, että koira voittaa edellispäivänä kaiken mahdollisen ja seuraavana päivänä sille rätkäistään H.
Näyttelyissä ei myöskään pääsääntöisesti mitata esim. koiran luonnetta eikä terveyttä. Koiran käsiteltävyyttä kyllä, mutta kehässä esiin tuleva luonne on vain jäävuoren huippu siitä mitä koira todellisuudessa on. 

Siitäkin huolimatta, että meille ei tänä vuonna osuisi kohdalle yhtäkään sertiä me jatkamme Pietan kanssa näyttelyiden koluamista - se ei välttämättä jokaisen tuomarin sydäntä sykähdytä väreillään, korvillaan tai hännällään, mutta minulle se, kuten meidän muutkin koirat ovat aina BIS-voittajia. Seuraava reissu onkin ihan nurkan takana, viikonlopuksi matkaamme nimittäin toiseen päähän Suomea kääpiösnautsereiden erikoisnäyttelyyn Espooseen kuulemaan saksalaisen kasvattajatuomarin mielipiteen Pietasta.

0 kommenttia:

Lähetä kommentti

Kommentit näytetään hyväksynnän jälkeen. Sana on vapaa, mutta muistammehan käytöstavat ja asiallisen kielenkäytön!