Pystykorvaosaston kuulumisia

Pitkästä aikaa meidän pystykorvistakin, kun jäävät usein vähemmälle huomiolle täällä blogissa. 

Kahku kävi keskiviikkona treffaamassa eläinlääkäriä leikkuupöydällä kivesten poistossa. Pallerot olivat jääneet nivusonteloihin (pentutarkissa olivat laskeutuneet oikeille paikoilleen kivespusseihin, vaan jossain vaiheessa luovutusiän jälkeen lähteneet nousemaan), mikä on sinänsä harmi, kun muuten mukava ja nätti kaveri on. Luontoäiti päätti nyt toisin, Kahkun kanssa on turha haaveilla jälkeläisistä, saati kilpailemisesta. Kahku oli jonkin aikaa käyttäytynyt omituisesti, se oli tavattoman kiinnostunut sukukalleuksistaan ja pureskeli reisiään, joten tuumittiin, että parempi ne on käydä nappaamassa pois, jos käytös johtuu kiveksistä.

Keskiviikkoillan se oli ihan tokkurassa, heräämisessäkin meni useampi tunti. Loppuviikon se on harjoitellut tötterön kanssa elämistä, ja se vasta onkin ollut rankkaa! Nojatuoliinkaan ei pääse, kun tötsä on tiellä. Sohvalle se sentään pääsee itsekseen loikkaamaan, vaikka ennen hyppyä protestoikin kovaäänisesti. Toipumisajan Kahku asuu sisällä, omassa häkissä ilman tötteröä se ei jätä nivusiaan rauhaa. Se oppikin nopeasti ulkoilemaan minien kanssa talon kylkeen kyhätyssä aitauksessa ja nätisti tulee jo kutsusta sisälle.

Meillä on täällä muutenkin ollut sairastupameininki, 3/4 koirista eli pikkukoirat ovat olleet ripulissa. Kana- ja lihaliemipadat on porisseet ja saatiin onneksi koko porukalle Tylosin-kuuri heti sairastelun alkumetreillä. Lisäksi koirille meni Promaxia, Nutriplussaa, Inupekt Fortea, Tehobaktia ja Nutrisalia - apteekin eläinlääkintähylly on kirjaimellisesti käyty ja kokeiltu läpi. Koirat ulkoilivat vain omalla pihalla, ettei täällä ole kohta koko kylän koirat samassa paskataudissa. Tylosin-kuuri loppui viime viikolla ja kaikilla toimii nyt mahatkin normaaliin tapaan, ollaan jo päästy siirtymään takaisin normaaliin ruokaan. Toivottavasti huono onni ja taudit kiertävät meidät nyt kaukaa, ja seuraava eläinlääkärireissu on tosiaan Pietan luustokuvaus.....

Kahku unten mailla operaation jälkeen

Lauantaina saatiin pytykorvaosastoon uusi jäsen, kun Juhalle kotiutui vihdoin punainen pikkuprinsessa, Uuttukallion Hovin-Kiisa. Tämä se vasta reipas likka on, lauantai-iltana se vähän ihmetteli uutta paikkaa ja portin takana louskuttavia koiria. Vaikka haukahtelu uutta tulokasta jänskättikin rohkeasti se ensihämmennyksen jälkeen kävi jo portilla katsomassa laumatovereitaan. Mitään ei arkaile, helposti otti koko tuvan haltuun ja aamulla jo otti tuntumaa Pietan muutenkin tynkiin partahaiveniin. Vietin sunnuntaipäivän Rovaniemellä Lapin Mäyräkoirakerhon vuosikokouksessa enkä päässyt seuraamaan pennun asettumista, vaan Juha kertoi kotiin tultuani, että täällä nämä nuorimmaiset ovat kisunneet keskenään. Illan päälle Kiisa kävi tutustumassa saunomiseenkin, kun seurasi Pietaa pesuhuoneeseen ja luikahti oven ali saunan puolelle - ehkä me saadaan taloon toinenkin saunakoira.

Kiisasta toivotaan Juhalle metsästys- ja jalostuskoiraa, mielenkiinnolla siis seurataan neidin kehittymistä. Hassumman mallinenkaan ei tämä typy ole ja ensimmäinen pentuluokan näyttelykin sille on jo katsottu valmiiksi, jos loppukesästä päästäisiin ottamaan ensituntumaa missihommiin. Luonnollisesti Kiisan kanssa on vakaa aikomus käydä linnunhaukkukokeissakin, kunhan se tästä kasvaa ja nähdään mille työskentely metsässä alkaa näyttää. Koska linnunhaukkukokeiden säännöissä lukee "kokeeseen ilmoittautuneen kotimaisen koiranomistajan tulee nimetä ylituomarin käyttöön palkintotuomari" - eli kapulakielestä suomennettuna osallistujan/ohjaajan tulee tuoda mukanaan palkintotuomari kokeeseen - Kiisan ohjaajan nakki napsahti nyt allekirjoittaneelle, kun saman katon alta löytyy myös tarvittava palkintotuomari kokeeseen (jääviystilanteessa tuomarit arvotaan, joten kepo ei kuitenkaan pysty Kiisan suoritusta tuomaroimaan minun ollessa ohjaajana).

Olen kokenut yllättävän hankalaksi lähteä Vienon kanssa mäyräkoirille suunnattuihin käyttöpuolen kokeisiin, jonka takia sillä ei ole vielä(kään) tuloksia MEJÄ/MÄAJ/LUT-puolelta - kun ei ole aikaisempaa kokemusta eikä näkemystä lajeista kynnys lähteä maastoon jäljelle on ollut hankala päästä yli, siitäkin huolimatta että LUT- ja MEJÄ-treeneissä on käyty. Tänä vuonna otin taas tavoitteeksi treenata etenkin MEJÄä Vienon kanssa, LUT kun on näillä leveysasteilla hankalan takana ja lähin säännöllinen treenipaikka on Oulussa (n. 300km päässä) - jospa me joskus sinne kokeeseenkin päästäisiin.... Kiisan kanssa kokeisiinlähdön kynnys on kuitenkin matalampi, kun Juha ymmärtää lajin päälle ja on mahdollisuus saada kädestä pitäen-opastusta kokeessa toimimiseen. Eihän sitä tiedä vaikka tässä oikein innostuisikin ja käy sama homma kuin näyttelyiden kanssa. Natsan kautta innostus kotimaisiin rotuihin on kuitenkin jo nostanut päätään, ja tarkoitus olisi tänä vuonna suorittaa metsästystutkinto. Sain itse asiassa vuosikokouksen yhteydessä kuulla, että mäyräkoiralle käyttötulos on mahdollista saada myös VAHI-kokeesta (vahingoittuneen hirvieläimen jäljestämiskoe), jossa ohjaajalla tulee olla metsästyskortti, aseenkantolupa ja hirvileima. Täällä kun näitä ns. tiehirviä riittää ja ei ole kerta ensimmäinen kun joku sarvipää on saanut osuman autosta ja lähtenyt haavakkona kolaripaikalta Vienosta voisi tulevaisuudessa olla myös hyötyä näitä jäljestäessä. 

Loppuun vielä videonpätkä Pietasta ja Kiisasta aamulta :)